Joen mutkassa on talo
Pieni tila peltoineen
Pihamaalla suuri koivu
Joka nousee korkeuteen
Kun olin nuori poika
Tuohon koivuun kiipesin
Ja kauas maailmaan ääriin
Sieltä nähdä yritin
Joen rantaan, tähän paikkaan
Isoisä aikanaan
Saapui kirkkain silmin
Toteuttamaan unelmaa
Omin käsin raivas pellot
Kaatoi yksin suuret puut
Maailman jääräpäisin mies
Isoisä vastaan muut
Minä menen joen luokse
Katson vettä virtaavaa
Se uupumatta juoksee
Kohti merta suurempaa
Vuodet vaihtuu, aika muuttuu
Työ ei milloinkaan
Isät raataa, he metsät kaataa
Ja pojat perii maan
Joki virtaa vaan
Suomi joutui sotaan
Ja isä syntyi maailmaan
Jossa leikkimisen sijaan
Pojat pantiin raatamaan
Toimeentulo oli niukkaa
Hän varttui känsät käsissään
Kirkonkylään muutti tyttö
Jolla oli nauru silmissään
Pari vuotta häiden jälkeen
Isä sai tilan hoitaakseen
Ja minä olin vuoden vanha
Kun äiti muutti taivaaseen
Hän oli mennyt jokeen uimaan
Ainakin niin uskotaan
Häntä löydetty ei koskaan
Minä menen joen luokse
Katson vettä virtaavaa
Se uupumatta juoksee
Kohti merta suurempaa
Vuodet vaihtuu, aika muuttuu
Työ ei milloinkaan
Isät raataa, he metsät kaataa
Ja pojat perii maan
Joki virtaa vaan
Isä alkaa olla vanha
Voimat hiljaa häviää
Nyt eläimet ja pellot
Kaipaavat uutta isäntää
Minä olen ainut lapsi
Ei ole ketään muutakaan
Joka isieni työtä
Pystyisi jatkamaan
En tahdo tätä taakkaa
Tahdon oman elämän
Saatan olla isän poika
Vaan en silti ole hän
En vanhan miehen silmiin
Enää pysty katsomaan
Mutten kuulu tähän paikkaan
Minä menen joen luokse
Katson vettä virtaavaa
Se uupumatta juoksee
Kohti merta suurempaa
Vuodet vaihtuu, aika muuttuu
Työ ei milloinkaan
Isät raataa, he metsät kaataa
Ja pojat perii maan
Joki virtaa vaan
Back to: 
