Siinä unessa valvoin
ja minulla oli hopeinen haarniska
seisoin varjona vuorella,
auringon kirkkaus otsallani ja maa
oli uusi ja valmis.
Siinä unessa lensin
haukkana lumisten vuorien ylitse
sydän tulvillaan kipua
jota juuri hylätty tuntee ja maa
oli vanha ja hauras.
Kivihuoneen lattialla
istuu nuori Alexandra
keinuu hiljaa ees ja taas,
suojaa käsin lintuaan.
Minä sanoin heille:
"tulkaa myöhemmin jos ollenkaan".
Minä sanoin heille
mitä kohta tulee olemaan.
Siinä unessa itkin,
poltin maahan kaupungin
kuten minun käskettin,
kuten mittani määrää ja maa
oli uusi ja valmis.
Siinä unessa heräsin
näin Luojani kasvoista kasvoihin.
Enkä laulanut enää,
en enää nostanut ääntäni ja maa
oli vanha ja hauras.
Suruhuoneen seinustalla
pölyttyvät kuvat nukkuu,
katsoo hiljaa uniaan,
muistamatta rakkaitaan
Hän herää päivemmällä,
sukii käsin hiuksiaan.
hän herää päivemmällä,
unohtamaan haamujaan.
