Minut tunsi kaikki naiset kaupungin
ja min kaikki naiset tietenkin,
charmia riitti vaikka jakaa muillekkin.
En tied minklainen oli casanova aikoinaan, mut sanon teille vaan,
ett jotain kyll tiesin minkin.
M vannoin etten koskaan mene naimisiin,
en rahojani tuhlaa sormuksiin,
en koskaan helly naisen kyyneliin.
Mut surullinen on laulun loppu, arvaatko sen,
m ostin sormuksen, lopun laululleni silloin sanoin tahdon.
En kerro kuinka jouduin naimisiin,
ehk viimein sorruin naisen kyyneliin,
tai vaimon tuomiin pieniin kaksosiin
tai vaimon tuomiin pieniin kaksosiin
tai vaimon tuomiin pieniin kaksosiin.
