Ei ihoni lämpöä kaipaa
en tahdo todistaa kun kukat aukeaa
en enää pimeyttä palvo
en kylmyydestä enää mitään saa
Ei vihani siltoja polta
ei edes työnnä mua eteenpäin
ei ole suruni oikeaa
ei se kerro mihin menit, mihin jäin
On pitkä matka aamuun
ennen unta alkavaa
niin pitkä matka sinne minne valo turvaan vaeltaa
Jälkeen viisaiden sanojen
jälkeen ihmisten laupiaiden tekojen
jälkeen valheellisten vuosien
aattona armahtavan totuuden
Ei liekki kuvitellun helvetin
eikä loisto paratiisin mulle jää
nyt ennen unta viimeinkin
saanhan vain tuntea tyhjää
Halla kukkaset kuristaa
tuuli kynttilän liekin salaa sammutta
saanhan viereesi kumartaa
täksi yöksi nurmikolle nukahtaa
synnit kuoleman tarujen
niistä pala jokaisesta minuun jää
nyt saanhan vain tuntea tyhjää
ennen unta
