Tiedän että on yö
kun saavut kotiisi pimeään
Yksinäisyys lyö
sanomatta nimeään
Kun luet kirjeeni kaiun kuulet
Tahrat näet joita sateeksi luulet
Kuljen ulkona valossa
kasvoillani voin tuntea tuulen
Ei sitä tuntunut talossa,
johon palaa en koskaan, luulen
En ole menossa minnekään
Ei missään tule minun luokseni
minun vuokseni
Vain tahroja paperilla älä siis suutu,
ei niistä asiat miksikään muutu
Ei se, että meillä oli retkemme,
eikä se, että meillä oli hetkemme
Voi tuuli kylmästi kutittaa selkää,
se eteenpäin työntää, älä siis pelkää
Älä huoli siitä, sillä meillä oli hetkemme, aha
Muista, että meillä oli hetkemme
Kutsun saaneena tulin,
lähdin kuin varas,
säikähdin viimein
Kun itseeni tarttuneen,
tajusin varttuneen
Imin sut kuiviin,
tarttui mun huiviin,
tuoksusi,
teit saman minulle,
juoksusi,
annan anteeksi sinulle
Vain tahroja paperilla älä siis suutu,
ei niistä asiat miksikään muutu
Ei se, että meillä oli retkemme,
eikä se, että meillä oli hetkemme
Voi tuuli kylmästi kutittaa selkää,
se eteenpäin työntää, älä siis pelkää
Älä huoli siitä, sillä meillä oli hetkemme, aha
Vain tahroja paperilla älä siis suutu,
ei niistä asiat miksikään muutu
Ei se, että meillä oli retkemme,
eikä se, etta meillä oli hetkemme
Voi tuuli kylmästi kutittaa selkää,
se eteenpäin työntää, älä siis pelkää
Älä huoli siitä, sillä meillä oli hetkemme, aha
Muista, että meillä oli hetkemme, aha
Vain tahroja paperilla älä siis suutu
ei niistä asiat miksikään muutu
Ei se, että meillä oli retkemme,
eikä se, etta meillä oli hetkemme
Voi tuuli kylmästi kutittaa selkää,
se eteenpäin työntää, älä siis pelkää
Älä huoli siitä, sillä meillä oli hetkemme, aha
Muista, että meillä oli hetkemme, aha
Vain tahroja paperilla älä siis suutu
ei niistä asiat miksikään muutu
Ei se, että meillä oli retkemme,
eikä se, etta meillä oli hetkemme
Voi tuuli kylmästi kutittaa selkää,
se eteenpäin työntää, älä siis pelkää
Älä huoli siitä, sillä meillä oli hetkemme, aha
Muista, että meillä oli hetkemme, aha
