Sä olet hiljainen ja
kovin synkkä kun sut varjoissa nään
kesäisen yön yksinään
Me luodut toisillemme oltiin niin luulit kai
katkerana välttelet nyt katsettain
Mua kaivata saat, katsoa saat
vaikka en ollutkaan se oikea
Satuprinsessaa sä oottaa saat
Vaikka päivies päähän koskaan et sellaista löydä
Satuprinsessaa ei ollutkaan
Vain pieniä hyviä hetkiä jotka sä itsekin kai nyt näät
Tän yhden viimeisen yön sulle antaa mä voin
huomaatko nyt katoavaa kaikki on.
Pian unohdat sinäkin toisen kanssa nää tiet kuljet ja me
hymyillään kun kohdataan
Kaivata saa, katsoa saa
vaikka ei enää me tunnetakaan
Satuprinsessaa...
Ja kun viimein sä ymmärrät
silloin jo myöhäistä on
Satuprinsessaa...
